EUDR: DDS tai yksinkertaistettu ilmoitus 2026/2027? Roolit ja jäljitettävyys

Lyhyt vastaus: Muutosasetuksen (EU) 2025/2650 jälkeen vastuu due diligence -selvityksen tekemisestä ja due diligence -vakuutuksen (DDS) jättämisestä on normaalitilanteessa vastuullisella toimijalla ennen kuin asianomainen tuote saatetaan EU:n markkinoille tai viedään sieltä. Tietyt matalan riskin maiden mikrotason ja pienet alkutuottajat käyttävät sen sijaan artiklan 4a mukaista yksinkertaistettua kertavakuutusta. Loppupään toimijoilla ja kauppiailla on muita velvollisuuksia, ennen kaikkea toimittajien ja asiakkaiden jäljitettävyys. Yrityksen kategoria määrittää siis sen, mitä tietoja on toimitettava ja säilytettävä.

Viimeksi faktantarkistettu: 19. lokakuuta 2026. Tarkistettu EUDR (EU) 2023/1115:n mukaisesti sen (EU) 2025/2650:n jälkeisessä muodossa sekä Euroopan komission vuoden 2026 ohjeistuksen mukaan. Opas sisältää yleistä tietoa, ei yksilöllistä EUDR-arviointia.

EUDR 2026/2027: mitä soveltamispäivämääriä sovelletaan?

EUDR tuli voimaan vuonna 2023, mutta tärkeimmät toiminnalliset vaatimukset on siirretty myöhemmäksi. (EU) 2025/2650:n jälkeisen sanamuodon artiklan 38 mukaan keskeisiä säännöksiä aletaan soveltaa 30. joulukuuta 2026. Toimijalle, joka oli luokiteltu mikro- tai pienyritykseksi viimeistään 31. joulukuuta 2024, sovelletaan monissa tapauksissa päivämäärää 30. kesäkuuta 2027, mutta lykkäys ei koske vanhan puutavara-asetuksen, asetuksen (EU) N:o 995/2010, liitteen piiriin kuuluvia tuotteita. Rooli, tuote ja siirtymäsäännökset on siten tarkasteltava yksilöllisesti.

Toimija, alkutuottaja, loppupään toimija vai kauppias?

Aloita tarkistamalla, sisältyykö tuote tai jalostettu tuote EUDR:n liitteeseen I oikealla KN-/HS-koodilla. Asetuksen raaka-aineita ovat nautaeläimet, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi, soija ja puu, mutta kaikki näitä raaka-aineita sisältävät tuotteet eivät kuulu asetuksen piiriin. Tämän jälkeen tunnistetaan toimijan todellinen rooli kyseisessä tuotevirrassa.

Erityistapaus: Jos EU:n ulkopuolinen toimija saattaa asianomaisen tuotteen ensimmäistä kertaa unionin markkinoille, myös ensimmäistä EU-sijoittautunutta toimijaa, joka toimittaa tuotetta edelleen, voidaan pitää toimijana. Älä siis oleta automaattisesti, että ”ensimmäinen toimittaja on tehnyt kaiken”. Katso komission rooliohjeistus.

Mikä on due diligence -vakuutus (DDS)?

DDS on sähköinen vakuutus EU:n EUDR-tietojärjestelmässä, jonka asianomainen toimija normaalisti jättää suoritetun due diligence -selvityksen jälkeen ja ennen kuin tuotteet saatetaan markkinoille tai viedään sieltä. Jättämällä vakuutuksen toimija ottaa vastuun siitä, että tuote täyttää artiklan 3 vaatimukset. DDS ei ole itsenäinen todistus, joka korvaisi taustalla olevan selvityksen tai todisteet.

Tarkista aineisto ennen jättämistä

1. Tuote ja luokittelu: varmista, että tuote kuuluu liitteen I piiriin ja rekisteröi asianomainen koodi, tuotekuvaus ja määrä.
2. Tuotanto ja geolokaatio: kerää tiedot tuotantomaasta ja asianomaisista tontista tai laitoksista artiklan 9 mukaisesti.
3. Metsäkato-vapaus ja laillisuus: tarkista dokumentaatio, joka osoittaa vaatimustenmukaisuuden artiklan 3 mukaisesti, mukaan lukien katkaisupäivämäärä 31. joulukuuta 2020.
4. Riski: arvioi sovellettavat artiklan 10 kriteerit ja toteuta artiklan 11 toimenpiteet tarvittaessa. Jos tuotanto tapahtuu yksinomaan matalan riskin maissa, artikla 13 voi sallia yksinkertaistetun due diligence -selvityksen, jos sen ehdot täyttyvät.
5. Sisäinen todistus: dokumentoi, kuka on arvioinut riskin, mitä aineiston versiota on käytetty ja mitkä poikkeamat on suljettu.
6. Vakuutus ja viite: toimita tiedot EU:n tietojärjestelmään ja tallenna viitenumero, joka on toimitettava suoralle vastaanottajalle loppupäässä.

Yksinkertaistettu kertavakuutus artiklan 4a mukaisesti

Artikla 4a lisättiin asetuksella (EU) 2025/2650. Se koskee erityistä mikro- tai pienten alkutuottajien ryhmää, jotka tuottavat itse asianomaisia raaka-aineita siinä matalan riskin maassa, johon ne ovat sijoittautuneet. Sen sijaan, että he jättäisivät DDS-vakuutuksen jokaisesta tuotevirrasta, he voivat normaalisti jättää yhden kertavakuutuksen, joka sisältää liitteen III mukaiset tiedot. Tietojärjestelmä antaa tämän jälkeen vakuutustunnisteen, joka välitetään ensimmäiselle vastaanottajalle loppupäässä.

Liitteen III tiedot kattavat muun muassa tuottajan identiteetin, asianomaiset tuotteet ja koodit, arvioidun vuotuisen määrän, tuotantomaan ja tuotantopaikan. Erityissääntöjen puitteissa tuottaja saa ilmoittaa geolokaatiokoordinaattien sijaan riittävän tarkan postiosoitteen tuotantopaikalle. Tämä poikkeus ei koske automaattisesti suurempia toimijoita tai tavallisia jälleenmyyjiä.

Jos vastaavat tiedot ovat jo saatavilla artiklan 4a.4 mukaisessa julkisessa järjestelmässä, velvollisuus jättää kertavakuutus voidaan täyttää kyseisen viranomaismallin kautta. Myös silloin tarvitaan annettu tunniste. Vakuutuksen kannalta olennaiset muutokset on käsiteltävä artiklan 4a mukaisesti.

Loppupään toimijat ja kauppiaat: mitä vaaditaan?

Muutettu artikla 5 tarkoittaa, että loppupään toimijoiden ja kauppiaiden ei yleisesti tarvitse toistaa upstream-toimijan due diligence -selvitystä tai jättää omaa DDS-vakuutusta. Sen sijaan vaaditaan tietoja toimijoista, jotka ovat toimittaneet heille asianomaisia tuotteita, sekä loppupään toimijoista tai kauppiaista, joille he toimittavat tuotteita edelleen.

Ensimmäisen loppupään toimijan tai kauppiaan, joka vastaanottaa tavaraa toimijalta, on lisäksi säilytettävä DDS-viitenumero tai yksinkertaistetun vakuutuksen tunniste. Jokaisella myöhemmällä portaalla ei ole yleistä velvollisuutta välittää samaa viitenumeroa eteenpäin omille asiakkailleen. Seuraa artiklan 5 tarkkaa tiedonvälitysketjua ja komission rooliohjeistusta.

Yrityskoko vaikuttaa rekisteröintivaatimuksiin: loppupään toimijoiden ja kauppiaiden, jotka eivät ole pieniä tai keskisuuria yrityksiä, on rekisteröidyttävä tietojärjestelmään. Jos on perusteltuja epäilyjä, tällaisilla suuremmilla toimijoilla on myös erityisiä valvontavelvollisuuksia. Tiedot epäillyistä laiminlyönneistä voivat laukaista kaikille kategorioille tiedonantovelvollisuuksia artiklan 5 mukaisesti.

Mitä EUDR-dokumentaatiota on säilytettävä viisi vuotta?

Artiklan 4.3 mukaan toimija säilyttää tiedot jätetyistä DDS-vakuutuksista viisi vuotta jättämisestä. Artikla 5.4 edellyttää, että loppupään toimijat ja kauppiaat säilyttävät määrätyt toimittaja- ja asiakastiedot vähintään viisi vuotta markkinoille saattamisesta, saataville asettamisesta tai viennistä. Muut dokumentaatiovaatimukset, mukaan lukien artiklojen 9 ja 12 mukaiset, on myös hoidettava.

Käytännön esimerkkejä: kolme eri EUDR-roolia

EUDR-muistilista ennen markkinoille saattamista tai vientiä

1. Varmista tuotteen KN-/HS-koodi suhteessa ajankohtaiseen liitteeseen I.
2. Dokumentoi, onko yritys toimija, mikro-/pieni alkutuottaja, loppupään toimija vai kauppias juuri tässä transaktiossa.
3. Arvioi oikea soveltamispäivämäärä ja mahdolliset puutavaran siirtymäsäännöt.
4. Jos yritys on toimija: kerää artiklan 9 todisteet ja tee riskinarviointi, mahdollisen artiklan 13 mukaisen yksinkertaistamisen kanssa.
5. Valitse oikea sähköinen virta: DDS tai, kun kaikki ehdot täyttyvät, artiklan 4a mukainen vakuutus.
6. Luo jäljitettävyys toimitusten, vastaanottajien ja asianomaisten viitteiden välille.
7. Jaa vastuut poikkeamista, uusista riskitiedoista, viranomaisyhteyksistä ja dokumenttien säilytyksestä.

Usein kysytyt kysymykset DDS-vakuutuksesta ja yksinkertaistetusta EUDR-vakuutuksesta

Pitääkö kaikkien yritysten jättää DDS?

Ei. Normaalisti toimija jättää DDS-vakuutuksen. Tietyt mikro-/pienet alkutuottajat kuuluvat artiklan 4a piiriin, kun taas loppupään toimijoilla ja kauppiailla on normaalitilanteessa tiedonanto- ja jäljitettävyysvelvollisuuksia.

Koskeeko yksinkertaistettu vakuutus kaikkia pieniä yrityksiä?

Ei. Järjestelmä koskee päteviä mikro-/pieniä alkutuottajia, jotka tuottavat itse matalan riskin maassa. Pieni maahantuontiyritys tai pieni kaupankäyntitoiminta ei saa automaattisesti käyttää kyseistä mallia.

Riittääkö toimittajan todistus siitä, että tuote on metsäkato-vapaa?

Ei, ei yleisenä takuuna toimijan velvollisuuksista. Toimijalla, joka on vastuussa artiklojen 8–12 mukaisesti, on oltava aineisto, joka täyttää tiedonantovaatimukset, ja tarvittaessa dokumentoitu riskinarviointi ja riskien lieventäminen.

Pitääkö geolokaatiokoordinaatit aina toimittaa?

Artikla 9 asettaa geolokaatiovaatimukset toimijoille. Erityinen artiklan 4a mukainen järjestelmä sallii kuitenkin sen, että pätevät mikro-/pienet alkutuottajat ilmoittavat sen sijaan riittävän tarkan postiosoitteen asianomaisille tuotantopaikoille.

Mitä pienemmän yrityksen, joka on kauppias, tulee säilyttää?

Tiedot toimittajista ja asianomaisista vastaanottajista artiklan 5 mukaisesti. Ensimmäisen loppupään toimijan on myös säilytettävä saatu DDS-viite tai yksinkertaistetun vakuutuksen tunniste. Artiklan 5.3 mukaisten tietojen vähimmäissäilytysaika on viisi vuotta artiklan 5.4 mukaisesti.

Aiheeseen liittyvät EUDR-oppaat ja asiakirjamallit

Perustaustaa, tuotekattavuutta ja geolokaatiota varten: EUDR 2026/2027 – mitkä yritykset kuuluvat piiriin ja miten due diligence tehdään?. Lue myös EU-vaatimustenmukaisuus yrityksille 2026/2027 ja toimittajasopimukset ja jäljitettävyys toimitusketjussa.

Maantieteellisten tuotantotietojen, koordinaattien, polygonien ja säilytysajan asteittaista tarkistusta varten: lue EUDR artikla 9: geolokaatio, piste- ja polygonivaatimukset. Opas täydentää tätä DDS-vakuutuksia ja yksinkertaistettuja vakuutuksia koskevaa katsausta.

Ensisijaiset oikeuslähteet ja virallinen ohjeistus

• Asetus (EU) 2023/1115 – EUDR, erityisesti artiklat 2–5, 8–13 ja 38 sekä liitteet I–III.
• Asetus (EU) 2025/2650 – muutettu roolijako, artikla 4a, artikla 5 ja soveltamispäivämäärät.
• EU:n komission EUDR-ohjeistus, 20. heinäkuuta 2026 (ohjeistus, ei korvaa sitovaa lakitekstiä).
• EU:n komissio – Roles and responsibilities under EUDR.
• Komission EUDR Information System – yksinkertaistettu vakuutus.