Oppaita yrityksille – sopimukset, HR, tekoäly ja vaatimustenmukaisuus

EUDR-riskianalyysi 2026/2027 – artiklat 10 ja 11 vaihe vaiheelta

Käytännön opas EUDR-riskien arviointiin artiklan 10 mukaisesti, riskien vähentämiseen artiklan 11 mukaisesti ja yksinkertaistettuun huolellisuusvelvoitteeseen artiklan 13 mukaisesti. Maariski, toimittajien valvonta, dokumentaatio ja tarkistuslista 2026/2027.
Julkaistu Mallbutiken
EUDR-riskianalyysi 2026/2027 – artiklat 10 ja 11 vaihe vaiheelta

Lyhyt vastaus: Kun EU:n metsäkatoasetus (EUDR, asetus (EU) 2023/1115) edellyttää täysimääräistä huolellisuusvelvoitetta, toimijan on kerättävä ja todennettava tiedot 9 artiklan mukaisesti, arvioitava noudattamatta jättämisen riski 10 artiklan mukaisesti ja tarvittaessa vähennettävä riskiä 11 artiklan mukaisesti ennen kuin asianomaiset tuotteet saatetaan EU:n markkinoille tai viedään niiltä. Lähtökohtana on konkreettinen tuote- ja toimitusketjuaineisto – ei yleisen riskipisteiden täyttäminen.

Viimeksi juridisesti tarkistettu: 19. lokakuuta 2026 · Oikeudellinen tila: konsolidoitu asetus (EU) 2023/1115, annettu 18. syyskuuta 2026, sekä komission heinäkuussa 2026 antama ohjeistus. Opas koskee EUDR:n soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä ja tuotteita.

Tärkeintä:
  • Arvioi ensin CN-koodi, raaka-aine, toimijan rooli ja soveltamispäivä. Kaikkien toimijoiden ei tarvitse tehdä omaa täysimääräistä 10–11 artiklan mukaista arviointia.
  • Arviointi kattaa maakohtaisen riskin, tuotantopaikan, dokumentaation, maankäyttöoikeudet, toimitusketjun ja sekoittumisriskin.
  • Matalan riskin maiden 13 artiklan mukainen yksinkertaistettu huolellisuusvelvoite voi tarkoittaa, ettei 10–11 artiklaa normaalisti tarvitse toteuttaa, mutta vain silloin, kun ehdot todella täyttyvät.
  • Jos riski ei ole nolla tai merkityksetön, tuotetta ei saa saattaa markkinoille tai viedä, ennen kuin riittävillä toimenpiteillä on pienennetty riski sille tasolle.
  • Dokumentoi arvioinnit ja päätökset; 10.4 ja 11.3 artikla edellyttävät tarkastelua vähintään vuosittain niiltä osin kuin näitä artikloita sovelletaan.

Kenen on tehtävä riskiarviointi EUDR 2026/2027 mukaan?

EUDR ei koske automaattisesti kaikkia yrityksiä, jotka tuovat tai myyvät puuta, kahvia tai kaakaota. Tuotesovellettavuuden määrittävät liitteessä I olevat tuotteet ja niiden todelliset CN-koodit. Oikeudellinen rooli puolestaan määrittää velvollisuudet. Aloita siksi katsauksesta yrityksistä, joita EUDR koskee sekä toimijan, jatkokäyttäjän ja kauppiaan välisistä eroista.

Toimijalle, jonka on sovellettava täysimääräistä huolellisuusvelvoitetta, 8–11 artikla tarkoittavat kolmea toisiinsa liittyvää vaihetta: tiedonkeruu, riskiarviointi ja – tarvittaessa – riskien vähentäminen. Jatkokäyttäjät ja kauppiaat kuuluvat muutosasetuksen (EU) 2025/2650 jälkeisen erilaisen velvollisuusmallin piiriin; heidän ei yleisesti ottaen tarvitse esittää uutta omaa DDS-selvitystä tai toistaa alkuperäisen toimijan täysimääräistä huolellisuusvelvoitetta samalle tuotteelle.

Tärkeitä päivämääriä: pääsääntöjä aletaan soveltaa nykyisen aikataulun mukaisesti 30. joulukuuta 2026 alkaen, ja joidenkin mikroyritysten ja pienten toimijoiden osalta soveltaminen alkaa myöhemmin 30. kesäkuuta 2027. Erityisiä siirtymäsääntöjä sovelletaan muun muassa tietyille toimijoille, jotka ovat jo olleet EU:n puutavara-asetuksen piirissä. Tarkista aina toimijaluokka ja tuotekoodia koskeva mahdollinen erillinen soveltamissääntö.

10 artikla – miten riskiarviointi tehdään oikein?

10.1 artikla edellyttää, että asianomaiset toimijat todentavat ja analysoivat 9 artiklan mukaisesti kerätyt tiedot sekä muun asiaankuuluvan dokumentaation. Tuloksen on osoitettava, onko olemassa riski, että tuote ei täytä 3 artiklan vaatimuksia, eli vaatimuksia metsäkatoa vapaudesta, laillisesta tuotannosta ja asianmukaisesta huolellisuudesta. Riskiarvioinnin on oltava tuotekohtainen, tuotantokohtainen ja todelliseen toimitusketjuun perustuva.

Mitä riskitekijöitä on tarkasteltava?

  1. Maakohtainen riski ja metsätilanne: virallinen luokitus 29 artiklan mukaisesti, metsien esiintyminen, metsäkato ja metsien pilaantuminen sekä paikalliset olosuhteet.
  2. Tuotantopaikka ja laillisuus: geolokaatio, ajalliset tiedot, maankäyttöoikeus ja riittävä todennettavissa oleva näyttö laillisesta tuotannosta.
  3. Alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt: läsnäolo, asiaankuuluvat oikeudet, kuulemiset sekä mahdolliset todennetut vaatimukset tai kiistat.
  4. Toimitusketjun monimutkaisuus: välikäsien määrä, tuotantomaat, jalostusvaiheet, mahdollisuus jäljittää jokainen lähde ja mahdolliset tiedonpuutteet.
  5. Sekoittuminen ja kiertäminen: tuntemattoman alkuperän tuotteiden riski, muiden riskiluokkien tuotteet tai epäjohdonmukaiset erätiedot.
  6. Luotettavuus: asiakirjojen ja paikkatietojen laatu, aiemmat noudattamatta jättämiset, todennetut huolet sekä asiaankuuluvat kolmannen osapuolen tiedot.

Tämä on käytännön ryhmittely 10.2 artiklan riskikriteereistä, ei uusi, erillinen lakisääteinen lista. Kriteerien merkitys vaihtelee esimerkiksi monien pienten tilojen kahvin ja jäljitettävän tuotantolaitoksen puun välillä. Euroopan komissio korostaa, että jokainen relevantti alkuperä tai tuotantoalue on arvioitava, kun raaka-aineet tulevat useista paikoista.

Mikä on nolla- tai merkityksetön riski?

Asetuksen määritelmän ja komission ohjeistuksen mukaan nolla- tai merkityksettömän riskin johtopäätös edellyttää, ettei koottu aineisto anna aihetta huoleen tuotteen laittomasta tuotannosta tai siitä, ettei se olisi metsäkatoa vapaa. Riskipistemäärä kuten ”2/5” ei ole itsessään lakisääteinen vapautus. Se on kytkettävä todennettaviin lähteisiin ja ymmärrettävään perusteluun. Jos olennainen riski säilyy merkityksetöntä suurempana, tuotetta ei saa saattaa markkinoille tai viedä kyseisen aineiston nojalla.

Käytännön EUDR-riskimatriisi: näytöstä päätökseen

Sisäinen matriisi voi tehdä tarkastuksesta johdonmukaisen. Alla olevat sarakkeet ovat työehdotus – EUDR ei määrää tätä pisteytysmallia tai näitä otsikoita.

Tarkistuspiste Esimerkki aineistosta Dokumentoitu päätös
Tuotteen soveltamisala CN-koodi, liite I, tuotekuvaus Kuuluu/ei kuulu soveltamisalaan – perustelu
Alkuperä ja paikkatiedot Tuotantomaa, geolokaatio, tuotantopäivä Onko kaikki lähteet jäljitetty?
Metsäkatoa vapaus Historialliset maaperätiedot, paikan ja tuotantoprosessin todennus Riittävä ja todennettava näyttö?
Laillinen tuotanto Asiaankuuluvat luvat, maaoikeus, paikallinen juridinen dokumentaatio Oikeudelliset epäselvyydet ja toimenpiteet
Toimitusketju Erä-ID, toimittajaketju, erottelu ja jäljitettävyystiedot Sekoittumisriski tai tiedonpuute?
Muut signaalit Todennatut huolet, aiemmat vaaratilanteet, kolmannen osapuolen lähteet Yhteenveto jäljellä olevasta riskistä

Dokumentoi jokaisen tuotteen tai erän osalta, mikä lähde on tarkistettu, päivämäärä, tulos, vastuullinen arvioija, mahdolliset poikkeamat ja tehty päätös. Katso myös erillinen oppaamme geolokaatiosta ja polygoneista 9 artiklan mukaisesti.

11 artikla – milloin tarvitaan riskinvähentämistoimenpiteitä?

Jos 10 artiklan mukainen arviointi ei osoita nolla- tai merkityksetöntä riskiä, toimijan on ennen markkinoille saattamista tai vientiä toteutettava riittävät riskinvähentämistoimenpiteet. 11.1 artiklan mukaan tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi lisätietojen ja -asiakirjojen pyytäminen, riippumattomien tutkimusten tai auditointien tekeminen sekä muut 9 artiklan mukaisten tietojen vahvistamiseksi tarvittavat toimet.

Muita toimintaan mukautettuja toimenpiteitä voivat olla epäselvien paikkatietojen korjaaminen, eri tavaravirtojen erottaminen, kyseisten alkuperäalueiden tarkempi tarkastaminen tai toimittajien tukeminen osaamisella ja tarkastuksilla. Ratkaisevaa ei ole tehtyjen tarkastusten määrä, vaan se, ovatko ne todellisuudessa vähentäneet todettua riskiä.

Pysäytyssääntö: Pelkkä ”toimenpide meneillään” -kirjaus ei riitä. Jos vaatimusten noudattamatta jättämisen riski on edelleen merkityksetöntä suurempi, kyseistä tuotetta ei saa saattaa markkinoille tai viedä puutteellisen arvioinnin nojalla. Tämä pätee myös silloin, jos toimitus tai sopimus on aikarajoitteinen.

Sisäiset tarkastukset, vastuu ja riippumaton auditointi

11.2 artikla edellyttää asianmukaisia ja suhteellisia menettelyjä riskienhallintaan ja sisäiseen tarkastukseen. Säännös sisältää erityisiä organisaatiovaatimuksia toimijoille, jotka eivät ole pk-yrityksiä, kuten vaatimuksen compliance-vastuusta ylimmällä johdolla ja riippumattomasta tarkastustoiminnosta. Nämä erityistoiminnot eivät siksi automaattisesti tarkoita samoja vaatimuksia jokaiselle mikroyritykselle.

Riskien vähentämistä koskevat päätökset on 11.3 artiklan mukaan dokumentoitava, tarkistettava vähintään vuosittain ja voitava esittää toimivaltaiselle viranomaiselle. Säilytä myös jäljitettävyys tunnistetun riskin, valitun toimenpiteen ja toimenpiteen jälkeisen johtopäätöksen välillä.

13 artikla – tarkoittaako matalan riskin maa, että riskiarviointi voidaan ohittaa?

Ei ilman kontrollia. Toimijoille, jotka täyttävät 13 artiklan ehdot, 10 ja 11 artiklan mukaiset velvollisuudet voivat normaalisti poistua, jos kaikki raaka-aineet/tuotteet on tuotettu matalan riskin maassa tai alueella ja yritys on arvioinut toimitusketjun monimutkaisuuden sekä kiertämisen tai sekoittumisen riskin tuntemattoman alkuperän tuotteiden tai normaalin ja korkean riskin maiden tuotteiden kanssa.

Yrityksen on edelleen täytettävä 9 artiklan mukaiset tietovaatimukset, oltava huolellisuusvelvoitejärjestelmä ja pystyttävä osoittamaan, että yksinkertaistamisen ehdot todella täyttyvät. Uusi tai tunnettu tieto riskistä voi johtaa siihen, että täysimääräinen riskiarviointi ja riskien vähentäminen tulevat välttämättömiksi. Siksi on väärin sanoa, että kaikki toimitukset esimerkiksi Ruotsista olisivat automaattisesti vapautettuja EUDR:stä.

Maaluokitus Merkitys 10–11 artikloille
Matala riski Yksinkertaistettu huolellisuusvelvoite mahdollinen 13 artiklan ehtojen täyttyessä; 9 artikla ja muut vaatimukset säilyvät.
Normaali riski Ei yleistä 13 artiklan yksinkertaistusta; täysi riskiarviointi ja tarvittaessa riskin vähentäminen.
Korkea riski Ei yleistä 13 artiklan yksinkertaistusta; riski ja aineisto on testattava tarkasti säännösten mukaisesti.

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/1093 mukaan muun muassa Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Myanmar ja Venäjä on luokiteltu korkean riskin maiksi. Maat, joita ei ole mainittu asetuksen liitteessä matalan tai korkean riskin maiksi, käsitellään normaaliriskisinä. Tarkista aina viimeisin voimassa oleva luokitus riskiarviointia tehdessäsi; tämä ei ole täydellinen maaluettelo.

4a artikla ei ole sama asia kuin 13 artikla

Jotkin mikro- ja pienet ensitoimijat kuuluvat 4a artiklan erityisen yksinkertaistetun ilmoitusjärjestelmän piiriin. Sitä ei saa sekoittaa 13 artiklan riskipohjaiseen yksinkertaistamiseen tai käyttää yleisenä vapautuksena pienille maahantuontiyrityksille. Lue oppaamme DDS:stä ja yksinkertaistetusta ilmoituksesta toimijan roolin erillistä arviointia varten.

Kaksi käytännön esimerkkiä riskiarvioinnista

Esimerkki 1: Kaakao useilta tuotantoalueilta

Yritys tuo kaakaotuotetta toimittajalta, joka kerää raaka-aineita monilta tiloilta. Toimittaja esittää yleisen kestävyyssertifikaatin, mutta ei ole varmistanut yhteyttä todellisen erän ja kaikkien tuotantoalueiden välillä. Tässä ei riitä, että toimittaja merkitään ”hyväksytyksi”. Toimijan on tutkittava jäljitettävyyden puute ja sekoittumisriski sekä tarvittaessa vaadittava lisäaineistoa ennen kuin se arvioi, onko riski vähennetty sallitulle tasolle.

Esimerkki 2: Puuta matalan riskin maasta

Toimijalla on puutavaraa virallisesta matalan riskin maasta, täydelliset 9 artiklan tiedot ja yksinkertainen, katkeamaton toimitusketju. 13 artiklan mukainen arviointi voi osoittaa, että yksinkertaistettua huolellisuusvelvoitetta saa käyttää. Jos tieto myöhemmin viittaa laittomiin hakkuisiin, kiertämiseen tai tuntemattomaan alkuperään, toimijan on otettava tieto vakavasti ja sovellettava asiaankuuluvia lisävelvoitteita. Matalan riskin luokitus ei ole takuu.

Muistilista EUDR-riskiarviointiin

  1. Todennat tuotteen CN-koodi suhteessa liitteeseen I ja määritä toimijan rooli.
  2. Tarkista yrityksen soveltamispäivä ja voivatko 4a tai 13 artikla olla relevanteja.
  3. Kerää täydelliset, todennettavissa olevat 9 artiklan tiedot tuotteista, toimittajista ja tuotantoalueista.
  4. Tarkista ajankohtainen virallinen maakohtainen vertailukohta ja paikalliset riskitekijät.
  5. Analysoi metsäkatoa vapaus, laillisuus, maankäyttöoikeudet ja asiaankuuluvat tiedot yhteisöistä.
  6. Dokumentoi jäljitettävyys kaikkien toimitusvaiheiden läpi ja arvioi sekoittumis- ja kiertämisriski.
  7. Tiivistä riskiarviointi lähteineen, päivämäärineen, vastuullisine henkilöineen ja perusteluineen.
  8. Jos jäljellä oleva riski ei ole nolla tai merkityksetön: toteuta dokumentoidut ja suhteelliset 11 artiklan toimenpiteet.
  9. Testaa toimenpiteiden vaikutus ja pidätä markkinoille saattaminen/vienti, jos riskiä ei ole vähennetty sallitulle tasolle.
  10. Varmista päätösloki, DDS-prosessi ja vuosittainen tarkistus sekä dokumentaation säilyttäminen säännösten mukaisesti.

Mitä EUDR-dokumentaatiota yrityksen tulee säilyttää?

Käytännön tarkastuskansio sisältää tunnistetun tuotteen ja CN-koodin, toimittajat, tuotantopaikat ja paikkatiedot, faktat metsäkatoa vapaudesta ja laillisuudesta, kriteerit, tarkastuslähteet, riskiarviointiprotokollan, toimintasuunnitelman, uudelleenarvioinnin, vastuulliset päättäjät sekä tiedot DDS:stä tai yksinkertaistetusta ilmoituksesta. 12.5 artikla edellyttää vähintään viiden vuoden säilytysaikaa huolellisuusvelvoitetta koskevalle dokumentaatiolle; muissa säännöksissä voi olla omia viiteaikoja erityistiedoille.

On tärkeää erottaa oikeudellinen vaatimus asianmukaisesta dokumentaatiosta ja vapaaehtoiset työtavat kuten värikoodattu riskimatriisi, Excel-hallintapaneeli tai sisäiset avainluvut. Tällaiset työkalut ovat apuvälineitä jäljitettävyyteen, eivät itsessään todisteita laillisesta vaatimustenmukaisuudesta.

EUDR-riskirekisteri ja asiakirjamallit (Word, PDF ja Excel)

Mallikaupan EUDR Due Diligence -paketti sisältää jäsennellyt pohjat rooliarviointiin, tiedonkeruuseen, geolokaatioon, riskiarviointiin, riskien vähentämiseen, DDS:ään ja jatkokäyttäjien jäljitettävyyteen. Asiakirjat auttavat yritystä organisoimaan tarkastustyötä, mutta eivät korvaa tuotteen todellista juridista arviointia.

Katso EUDR Due Diligence 2026/2027 – Word, PDF ja Excel

Aiheeseen liittyviä oppaita

Usein kysyttyjä kysymyksiä EUDR-riskiarvioinnista

Täytyykö kaikkien yritysten tehdä riskiarviointi 10 artiklan mukaan?

Ei. Velvollisuus riippuu tuotesovellettavuudesta, toimijan roolista ja sovellettavista poikkeuksista/yksinkertaistuksista, erityisesti 13 artiklasta ja tarkistetusta jatkokäyttäjämallista.

Onko toimittajan sertifikaatti riittävä?

Ei automaattisesti. Sertifiointi voi antaa relevanttia täydentävää tietoa 10.2 n artiklan mukaisesti, mutta se ei itsessään vapauta toimijaa EUDR:n mukaisista velvollisuuksista. Kattavuus ja jäljitettävyys on arvioitava.

Onko 11 artiklan mukainen riskien vähentäminen aina pakollista?

Ei. Se tulee ajankohtaiseksi, kun 10 artiklan mukainen arviointi ei osoita nolla- tai merkityksetöntä riskiä. Toimenpiteiden on silloin todellisuudessa vähennettävä riskiä ennen markkinoille saattamista tai vientiä.

Mitä tapahtuu, jos toimittajalta puuttuu täydellinen geolokaatio?

Puute voi tarkoittaa, ettei 9 artiklan aineisto ole riittävä ja se vaikeuttaa riskiarviointia. Pyydä täydennystä ja arvioi juridiset seuraukset. Sertifikaatti tai yleiskartta ei korvaa automaattisesti tietoja.

Kuinka usein riskiarviointi on päivitettävä?

10 artiklan piiriin kuuluville arvioinneille vaaditaan vähintään vuosittainen tarkistus 10.4 artiklan mukaisesti. Uusien toimitusolosuhteiden tai uuden riskitiedon myötä aiempi aineisto voi muuttua riittämättömäksi jo aiemmin.

Saako matalan riskin maiden tavaroita myydä ilman mitään kontrollia?

Ei. 13 artikla voi yksinkertaistaa 10–11 artiklan velvollisuuksia, mutta tiedonantovelvollisuus ja yksinkertaistamisen ehtojen tarkastelu säilyvät.

Oikeuslähteet ja virallinen ohjeistus

Oikeudellinen vastuunrajoitus: Opas tarjoaa yleistä tietoa EUDR-asetuksesta, eikä se voi määrittää tietyn tuotteen CN-koodia, tuotantomaan lainsäädännön noudattamista, todellista metsäkatoa tai yrityksen oikeudellista riskitasoa. Käänny vaikeissa alkuperä-, maaoikeus- ja oikeudellisissa kysymyksissä pätevän asiantuntijan puoleen ennen markkinoille saattamista tai vientiä.

Artikkelin asiakirjapohjat

Lue lisää aiheesta