Usein kysyttyjä kysymyksiä velkakirjoista – korko, siirto ja vanhentuminen

Mallbutiken · Tiedot tarkistettu 1. lokakuuta 2026

Velkakirja dokumentoi maksuvelvollisuuden. Velkakirjalaki erottaa toisistaan erityisesti tavalliset velkakirjat ja juoksevat velkakirjat. Tässä vastataan yleisimpiin käytännön kysymyksiin ilman velkakirjoihin liittyviä myyttejä muotovaatimuksista.

Mikä on tavallinen velkakirja?

Velkakirjalain 26 §:n mukaan tavallinen velkakirja on asetettu tietylle henkilölle. Jos se luovutetaan, uudella velkojalla ei pääsääntöisesti ole velallista kohtaan parempaa oikeutta kuin luovuttajalla oli.

Mikä on juokseva velkakirja?

11 §:n mukaan velkakirjat, jotka on asetettu haltijalle tai tietylle henkilölle tai määräyksestä, ovat juoksevia. Säännöt on suunniteltu vaihdantaa varten, ja ne voivat antaa vilpittömässä mielessä olevalle hankkijalle vahvemman suojan kuin tavallisen velkakirjan tapauksessa.

Täytyykö sekä velkojan että velallisen allekirjoittaa?

On harhaanjohtavaa väittää, että velkakirjalaki vaatisi yleisesti molempien osapuolten allekirjoituksia pätevyyden edellytyksenä. Velkakirja on tyypillisesti velallisen kirjallinen maksusitoumus. Erillistä lainasopimusta varten molempien osapuolten allekirjoitukset voivat kuitenkin olla tarkoituksenmukaisia todisteena sovitusta ehdoista.

Täytyykö velkakirja todistaa oikeaksi?

Velkakirjalaissa ei ole yleistä todistajavaatimusta tavalliselle velkakirjalle. Todistajilla voi tietyissä tapauksissa olla näyttöarvoa, mutta niitä ei tule kuvata yleiseksi pätevyysvaatimukseksi.

Täytyykö korosta mainita velkakirjassa?

Jos osapuolet haluavat sovitun koron ennen eräpäivää, korkokannan ja laskentatavan tulee käydä selvästi ilmi. Korkolaki täydentää sopimusta ja säätelee muun muassa viivästyskorkoa. Kun lain 6 § on voimassa, taso on viitekorko plus kahdeksan prosenttiyksikköä.

Voiko tavallisen velkakirjan luovuttaa?

Kyllä. On virheellistä kuvata tavallisia velkakirjoja ”ei-luovutuskelpoisiksi”. Ne voidaan luovuttaa, mutta velallisen oikeus vastaväitteisiin ja säännöt maksuista aiemmalle velkojalle eroavat juoksevista velkakirjoista.

Mitä tapahtuu, kun velka on maksettu kokonaan?

Dokumentoi loppusuoritus. Juoksevien velkakirjojen osalta 21 § sanoo, että velallisen ei tarvitse lunastaa velkakirjaa ilman, että asiakirja palautetaan. Tavallisten velkakirjojen kohdalla on myös viisasta dokumentoida saatavan suorittaminen ja säilyttää kuitti tai loppukuittaus.

Milloin velka vanhenee?

Vanhentumislain pääsääntö on kymmenen vuotta saatavan syntymisestä, ellei vanhentumista katkaista. Tietyille kuluttajasaataville pätee kolme vuotta, mutta kolmen vuoden sääntö ei koske juokseviin velkakirjoihin perustuvia saatavia.

Vanhentuminen voidaan katkaista muun muassa velallisen tekemällä velan tunnustamisella tai maksulla, velkojan tekemällä kirjallisella vaatimuksella tai muistutuksella, tai vetoamalla saatavaan oikeudenkäynnissä.

Tuleeko velkakirja ”mitättömäksi”, kun saatava vanhenee?

Käsitteet on syytä erottaa toisistaan. Vanhentuminen tarkoittaa vanhentumislain 8 §:n mukaan, että velkoja menettää oikeuden periä saatavaa. Se ei ole sama asia kuin että asiakirja olisi ollut alusta alkaen mitätön.